Persoonallisuushäiriön voi tunnistaa seuraavista:

Henkilö vaikuttaa lyhyessä kanssakäymisessä fyysisesti, psyykkisesti ja älyllisesti

normaalilta ihmiseltä.

Hän on yleensä sosiaalisesti ulospäin suuntautunut, toimintakykyinen ja pyrkii erilaisiin

päämääriin hyödyntäen muita ihmisiä ja oman etunsa huomioiden. Hän voi myös

eristäytyä muista ihmisistä.

Hänellä on kuviteltu vahva itsetunto, ja hänen käytöksensä on itsekeskeistä eli näkee

kaiken vain omasta näkökulmastaan.

Hän jakaa ihmiset hyviin ja pahoihin sen mukaan, miten he suhtautuvat häneen.

Hän kokoaa samanmieliset ihmiset ympärilleen. Puhutaan hovin kokoamisesta, eli

sellaiset ihmiset, jotka myötäilevät häntä.

Hän ei kykene luottamaan muihin, ainoastaan itseensä ja hänellä on tyydyttymätön

tunnustuksen saamisen tarve.

Hän on kateellinen ja mustasukkainen niille, jotka hän kokee uhkaksi omalle

ylivertaisuudelleen.

Hän ei pysty vastaanottamaan kritiikkiä, koska olettaa olevansa

ehdottomasti oikeassa.

Hän syyllistää jatkuvasti toisia ja on anteeksiantamaton.

Hän tuo korostuneesti itseään esille ja asettaa itsensä röyhkeästi toisten ihmisten

yläpuolelle.

Hän ei koe todellista katumusta, vaan vaatii anteeksipyyntöä muilta ihmisiltä.

Hän aiheuttaa pelkoa toisille uhkailullaan sanallisesti ja/tai fyysisesti, itse henkilö

käyttäytyy pelottomasti.

Hän ei tarvitse varsinaista syytä riitaan.

Hän aistii toisen ihmisen heikkoudet ja käyttää niitä hyväkseen.

Hän nauttii toistuvista valloituksista ihmissuhteissa, kuitenkin hän kyllästyy helposti.

Hän ei kykene tuntemaan vilpittömästi herkkyyttä, hellyyttä, pehmeyttä, empaattisuutta

eikä rakkautta.

Hän pelkää yksinoloa ja ikävystyy helposti. Hän tarvitsee jatkuvasti erilaista toimintaa ja

sitä kautta tarvitsemaansa huomiota.

Hän suhtautuu rahaan ja omaisuuteen ristiriitaisesti: hän antaa ymmärtää, että ei välitä

omaisuudesta, mutta toisaalta raha merkitsee kaikkea.

Hän ei tunne tarvitsevansa terapeuttista ja/tai psykiatrista apua, vaan kokee tehtäväkseen