Siitäkö että hän jatkuvasti valittaa kuinka vaikeaa hänellä on? Onko uhri säälittävä marttyyri, josta heti näkee että hän on kokenut kovia?

 

Ei suinkaan. Uhrit ovat väsyneitä ja hiljaisia. Usein he kätkevät kaiken sisäänsä, vetävät vain hartiat kyyryyn ja purevat hammasta ja yrittävät jaksaa. Monikaan ei tiedä eikä huomaa miten hänen sisällänsä myllertää kun hän näennäisen tyynenä kestää kaikki iskut ja ihmeelliset juonenkäänteet jotka narsisti aikaansaa. Hän kestää kaikki loukkaukset, joita narsisti aiheuttaa - hän vain koettaa selvitä.

Uhri saattaa näyttää jopa itse syylliseltä jos hän pakenee harrastuksiinsa ja normaalien ihmisten pariin tai jos hän äärimmilleen narsistin piinaamana yrittää pitää puoliansa.

 

Loistavaa tekstiä, Solveigin leluteoriasta lainattua:

 

"Nopeasti hän alkaa muokata leluaan vaarattomaksi. Hän valehtelee sumeilematta, sepittää tarinoita sen ystävistä ilman omantunnon häivääkään, ylistää tai alistaa, syyttää ja syyllistää, vihaa ja ”rakastaa” tunteetta. Hän pukee tai riisuu kohteensa, lihottaa tai kuihduttaa, rakentaa ja repii, valvottaa ja herättää, sivaltaa ja lahjoo, ruoskii ja lirkuttaa, raivoaa ja kyynelehtii, nöyryyttää ja hemmottelee, pihtaa seksiä tai vaatii sitä, ottaa lähelle, työntää pois, nostaa jalustalle ja seuraavassa hetkessä rojauttaa sieltä alas. Elämä on kuin vuoristorataa! Selväjärkisenä tästä kyydistä harva selviää!"

 

 

Tuossa keskusteluketjussa leluteoria ja sen "kehitelty versio".

Kun tutustuu kuvauksiin nph:sta, väistämättä törmää käsitteisiin peili ja hovi. Mitä ne tarkoittavat?

 

Peili:

Narsisti rakastaa sitä kuvaa, joka heijastuu toisista ihmisistä (peileistä). Peilin pitää näyttää narsistille kaunis kuva hänestä itsestään, jos ei vapaaehtoisesti, niin sitten pakolla. Usein peilin tehtävä on todistaa narsistin erinomaisuutta näyttämällä itse huonolta narsistiin verrattuna. Esimerkiksi "huono" puoliso on juuri sellainen peili. Vastaavasti kiltit, menestyvät lapset voivat toimia toisenlaisena peilinä todistamassa taas narsistin erinomaisuutta.

 

Hovi:

Hovi nimensä mukaisesti on narsistia palvelevat ja täysin hänen pyöritettävissään olevat "luottoihmiset". Hovin tehtävänä on myötäillä narsistia, kuunnella häntä, muttei arvostella eikä millään tavalla asettua häntä vastaan. Hovin tulee uskoa ja luottaa narsistiin 100 % ja olla hänen tukenaan ja sanansa levittäjänä. Hovina voivat toimia ystävät, työtoverit, sukulaiset jne.

Kuinkahan usein vieraannuttamisen takana on sen pitkään jatkuessa vieraannuttavan vanhemman narsismi?

Ainakin toimintamallit ovat aivan siihen viittaavia.

 

Linkki aiheeseen:

 

 

 

- Hän syyllistää muita siitä mitä nämä ovat tehneet tai eivät ole tehneet hänelle
- Hän syyttää ”kurjaa lapsuuttaan”, ikäviä kumppaneita jne.
- Hän ei koskaan anna anteeksi kokemaansa loukkausta ja pyrkii kostamaan tavalla tai toisella ja on erittäin pitkävihainen 

- Hän esittää häikäilemättömiä lausumia toisesta julkisesti nolaten hänet (puolison haukkuminen vieraille: ei se meidän Matti/ Liisa osaa eikä tee mitään jne.)
- Hän ei pysty luomaan kestäviä, tasa-arvoisia ihmissuhteita (kaikissa kumppaneissa on hänen mielestään vikaa ja parisuhde on taistelukenttä)

- Hän on pessimisti
- Hän pakottaa kaikki muut mukautumaan häneen, hän itse ei voi joustaa (aikataulut ym. pitää mennnä sekunnilleen juuri hänen mukaansa)
- Hänellä on pohjaton tunnustuksen ja kiitoksen saamisen tarve (kaikesta pitäisi kiittää ja huomioida)
- Hän ei suostu vastaanottamaan mitään kritiikkiä itsestään, vaan loukkaantuu siitä
- Hänen kanssaan ei voi keskustella, sillä hän on aina mielestään oikeassa
- Hän jakaa ihmiset mielessään hyviin ja pahoihin sen mukaan miten he suhtautuvat häneen
- Hän on epäluuloinen kaikkia kohtaan
- Hän mököttää, pitää mykkäkoulua, ja juonii rangaistakseen ”rikollista” ja asettaakseen hänet "oikeaan" paikkaan.
- Hän on kateellinen ja vahingoniloinen

- Hän elää kriiseistä ja riidoista, hän tehtailee rikosilmoituksia
- Hän valitsee puolisokseen ihmisen, joka ei ole häntä kauniimpi/ komeampi, lahjakkaampi eikä rikkaampi ja joka ei siis saa ylittää häntä eikä edes yltää hänen tasolleen
- Hän hakeutuu työhön, joka takaa hänelle näennäisen ”hyvyyden mielikuvan” suojakilven, esim. hoitoalalle, jotta näyttäisi olevan epäitsekäs hoivaajatyyppi tai vastaavasti johtotehtäviin, jossa "häntä ei valvo kukaan"
- Hän ei etsi eikä hyväksy psykiatrista apua, koska hän ei tunne itseään sairaaksi eikä varsinkaan luonnehäiriöiseksi eikä halua penkoa omaa sisintään ja kohdata totuutta itsestään
- Hän pelkää yli kaiken yksinoloa ja hylkäämistä
- Hän "rakastaa" lapsiaan koska he ovat osa hänen minäkuvaansa onnistuneena vanhempana. Hän "rakastaa" ystäviään koska - ja vain niin kauan kuin - hän voi hyödyntää heitä.

Eron yhteydessä hän käyttäytyy näin:
- Hänelle lapset ovat vain välikappaleita häntä itseään varten, joita hyväksi käyttäen hän voi tuottaa hylkiöpuolisolleen mitä suurinta tuskaa, kun "olet itse ansainnut" saamasi kohtelun (koston)
- Lasten rakkauden tunteet toista vanhempaa kohtaan ovat pahasta, koska he (lapset) eivät sitten millään tahdo ymmärtää, että heidän pitää vihata toista vanhempaa, siksi heidät tulee vieraannuttaa toisesta vanhemmasta, että hekin olisivat tuottamassa sinulle tämän narsistin kostoa.
- Lapset ovat välikappaleita sille, että hän pystyy roikkumaan lähteen (ex-puolison) elämässä
- Uusi kumppani etsitään vain siksi että voi kostaa entiselle puolisolle. Hän  virittää heti verkot vesille, esim.  senssipalstalle ilmoituksen ja etsii kiivaasti ”uutta äitiä/ isää” lapsilleen.

Nämä otsikon jutut ovat niitä, jotka ovat narsistille kuin toinen luonto. Narsisti ei koskaan unohda kärsimäänsä (tai kuvittelemaansa) vääryyttä, vaan muistaa ne kaikki hamaan loppuun saakka - ja kostaa ja on katkera jatkuvasti.

Narsisti muistaa tosiaan aina kaikki vanhatkin "loukkaukset" ja nostaa ne aina ja aina uudestaan esille - hän ei todellakaan osaa antaa anteeksi, eikä sopia. Sopiminen toisen kanssa merkitsee hänelle alistumista, luovuttamista, mitä hän ei voi missään tapauksessa tehdä.

 

Narskut rakastavat taisteluita, joissa kostonhimo kiiltelee silmissä. Narsisti ei voi elää tasaista elämää, hän tarvitsee kriisejä ja voimakkaita vihan tunteita tunteakseen elävänsä. Siksikin ihan pienimmästäkin ärsykkeestä narsisti aloittaa riidan ja sodan toista ihmistä vastaan. Tämä ihminen saattaa olla vaikka narsistin "luottoystävä", joka on erehtynyt tekemään jotain "väärin".

 

Edes ero ei ole lopullinen ero narsistista, vaan narsisti kokee oikeudekseen kostaa, yleensä se tapahtuu lasten kautta. Toinen vanhempi mustamaalataan lapsen silmissä, yritetään "voittaa" lapset puolelleen, toista vanhempaa vastaan. Myös ympäristön ihmiset otetaan mukaan ns. hoviksi. Hoville ja kaikille kuka vain kuuntelee kerrotaan eron syitä, jotka tietenkin ovat olleet uhrissa. Uhri on ollut esim. väkivaltainen, epäluotettava, vainoharhainen, henkistä väkivaltaa käyttävä jne. Ja koska narsisti usein syyttää toista siitä mitä itse oikeasti on, hassua kyllä, narsisti saattaa syyttää entistä kumppaniaan siitä, että tämä on narsisti! Tämä on tavallaan oikeastaan ovelaa pelaamista, koetetaan viedä ihmisten huomio pois olennaisesta, siitä että nimenomaan ne narsistin piirteet ovatkin hänessä itsessään.

 

 

Narsisti kietoo uhrinsa koukkuunsa niin taitavasti, että mennään hyvin pitkälle ennen kuin uhri havahtuu ja tajuaa ettei kaikki ole niin kuin pitäisi.

 

Narsisti osaa ihmeellisesti löytää jokaiselle uhrille "räätälöidyt" keinot sitouttaa uhri valtaansa.

Keinoja on monenlaisia, mm.: vetoaminen toisen kunniantuntoon, toisen huonommuuteen erilaisissa asioissa, taloudelliset asiat, yhteiset lapset, vetoaminen siihen ettei toinen voi enää loukata häntä jota on loukattu niin paljon jo.

Nämä eivät tietenkään tule suoraviivaisesti esille ja narsisti osaa olla myös ihana ja hurmaava. Varsinkin parisuhteen alussa narsisti nostaa toisen jalustalle, josta myöhemmin hänet pudottaa.

Lapset ovat tietenkin helpoimpia uhreja, koska vanhempi on aina auktoriteetti lapselle ja lapsi on riippuvainen vanhemmistaan.

 

Miten sitten uhri havahtuu? Hän alkaa tuntea epämääräistä pahaa oloa, myös ajatella etteivät kaikki narsistin syytökset ole oikeutettuja, eivätkä teot johdonmukaisia. Normaali ihminen kuitenkin hyvin pitkälle menee vain itseensä, etsii vikaa itsestään, koettaa muuttua, koettaa kaikenlaisia keinoja tilanteen parantamiseksi.

Usein on pitkä tie siihen lopulliseen ymmärtämiseen, ettei hän voi muuttaa narskua, ettei hän voi muuttaa itseään niin että kaikki olisi hyvin. Moni masentuu, uupuu, vetäytyy kuoreensa, pakenee narsistia jos vain mahdollista, harrastuksiin, haavemaailmaan, ihan mihin vain, moni jopa yrittää itsemurhaa.

Lopulliseen irtautumiseen tarvitaan usein kuitenkin jotain vakavampaa, jokin kriisi, jolloin uhri ei näe enää muuta keinoa kuin paeta lopullisesti, jotta voisi elää.

Narsistihan ei myönnä omia epäonnistumisiaan, virheitään tai että hän olisi tehnyt väärin jotakuta ihmistä kohtaan. Siksi narsisti kirjoittaa historiaa uusiksi. Hänellä on kirjoitettuna omasta näkökulmastaan hänen koko elämänsä.

 

Tarina menee esim. näin: Hänellä on ollut huono lapsuus, vanhemmat olivat ankaria, koulussa kiusattiin. Hän ei saanut opiskella, vaikka olikin aina luokkansa paras ja niin joutui tyytymään mitättömään ammattiin. Kumppanit ovat olleet vääriä; hyväksikäyttäjiä, väkivaltaisia, alkoholisteja jne. Työpaikat ovat olleet huonoja, pahoja työkavereita, huonoa kohtelua ja huonoa palkkaa.

 

Tai toisaalta elämäntarina voi olla täynnä menestystä, saavutuksia, joita ei oikeasti koskaan ole tapahtunut, mutta narsistin "muistoissa" näin on ollut.

 

Totuus on useimmiten aika kaukana tästä narsistin historiankirjoituksesta. Mutta kertomukset uppoavat kuulijakuntaan, koska narsisti niin vakuuuttavaan tyyliinsä kertoo. Ja miksei kertoisi, koska hän ihan oikeastikin uskoo ja ajattelee näin olleen. Koska hän ei voi kohdata totuutta vajavaisesta itsestään, hänen täytyy muuttaa totuutta. Hän muistaa kaiken tapahtuneen myöhemmin sen mukaan miten on itse asian mieltänyt. Todellisuutta on aivan turha yrittää palauttaa hänen mieleensä, koska hän uskoo täysin omaksumansa "oikean näkemyksen".

 

Narsisti vanhempana, on pahinta mitä lapselle saattaa sattua.

 

Narsistivanhempi voi olla etäinen, omiin nautintoihin uppoava egoisti, mutta usein "tukehduttava" vanhempi, joka suurella uhrautuvuudellaan ja rakkaudellaan manipuloi ja hallitsee sinua.
Ei tyypillisen narsistin tapaan, vaan henkisellä otteella, aina auttaen, neuvoen, puuttuen elämääsi, kaikki pahat tekosi marttyyrinä kärsien (ei tietenkään hiljaa, vaan joko sanallisesti tai kehonkielellä sen selvästi ilmaisten.)
Hän on kaikkialla elämässäsi läsnä, joka päätöksentekoosi vaikuttamassa, joko suureen ääneen hyväksyen tai näyttävästi paheksuen.
Hän on uhrautuja ja auttaja, välttämättömyys mielestään.
Kuin kuristajakäärme, jonka kanssa sinulle jää aina vain vähemmän tilaa hengittää.

Hän lajittelee ihmiset hyviin ja pahoihin, ja pahoilla ei ole ihmisarvoa. Rakkaita hänelle ovat ne, jotka pysyvät hänen "hyväntekeväisyytensä" talutusnuorassa vastaan pullikoimatta. Narsistisesti häiriintyneet vanhemmat käyttäytyvät usein ylireagoivasti eli "loukkaantuvat" terveestä vihastumisesta. Näin muokataan lapsista täydellisiä läheisriippuvia.

 

 

 

 

 

Narsistiäiti hallitsee marttyyraamisellaan, onhan hän "äiti" ja hänelle on sallittua mikä vaan ja aina voi vedota  sekä hiljentää lapset: "olenhan teidät synnyttänyt ja kasvattanut".

Narsistiäidille on tärkeää, että lapset on "hyvinkasvatettuja", ahkeria koulussa; usein lasten tehtävä on täyttää hänen kaikki toteutumattomat haaveet. Mutta tytär ei suinkaan saa "kilpailla" äidin kanssa: tytär puetaan säkkimäisiin vaatteisiin, tytär ei saa meikata eikä näyttää kauniilta. Usein myös miehet mustamaalataan, jottei tytär vain "kilpailisi" miehistä äidin kanssa - tytöstä koulutetaan "feministiä". 

Narsistiäidin lapset joutuvat usein "terapeutin" osaan; he joutuvat kuulemaan asioita, jotka eivät lapsille kuuluisi. Lapset huolehtivat asioista, jotka eivät heille kuulu.

 

 

 

Syyllisyydentunnon puuttuminen ja toisten syyllistäminen jotenkin ovat selkeimpiä tuntomerkkejä, mistä jokaisessa narsistissa on.

 

Hän itse ei syyllisty mistään ja lähes yli kaiken hän koettaa välttyä syyllistämiseltä, sanoen jopa suoraan "en ole koskaan antanut syyllistää itseäni".

 

Toisaalta taas hän itse syyllistää toiset. Kaikkeen (usein kuviteltuun) pahaan hänen elämässään syyllisiä ovat muut: entiset kumppanit, lapset, opettajat, yhteiskunta, olosuhteet - ihan mikä tahansa kunhan ei hän itse. He ovat näitä kaikenlaista "vääryyttä" kokeneita, kärsineitä marttyyrinarsisteja.

 

Uhri ei useinkaan tajua joutuneensa syyllisyydellä koukutetuksi; niin hienovaraista joskus narsistin syyllistäminen on. Mutta joskus se on ihan selkeää marttyyraamista "minä joudun tekemään täällä kaiken", "en ole koskaan elämässäni saanut mitä olisin halunnut", "sinun vuoksesi jouduin jättämään opiskeluni" jne.

Joskus kuitenkin sanomansa perään, kuin kiistääkseen kaiken narsisti saattaa sanoa "en minä halunnut syyttää ketään, halusin vain selvittää asioita".

 

Uhri ajattelee itse mielessään: ”Jos kykenisin olemaan toisenlainen, parempi, ei hän voisi huonosti, enkä silloin myöskään itse.” ”Kyllä kaikki muuttuu ja paranee, kun oikein yritän”. "Minun pitää koettaa olla kiltisti, etten enää omilla ongelmillani aiheuta hänelle lisää huolta" jne jne. Eli uhri huomaa varovansa sanomisiaan ja tekemisiään, jotta hän ei suutu.

Usein myös, hämmästyttävää kyllä, narsisti syyttää toisia siitä mitä hän oikeasti on itse ja itse tekee. Narsisti syyttää muita esim.  itsekkääksi, valehtelijaksi, kateelliseksi tai vaikeaksi ihmiseksi.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on oireyhtymä, johon kuuluvat muun muassa seuraavat
piirteet: itsekeskeisyys, manipuloivuus, hallitsevaisuus ja tunteettomuus.
Tunnetasolla tällainen ihminen on pinnallinen, impulsiivinen, kateellinen, toisia omiin tarpeisiinsa käyttävä, ihailua vaativa, itsestään ja ominaisuuksistaan suuria kuvitteleva, vastuuton, ei koe syyllisyyden tuntoa ja lisäksi hänellä on empatian puute. Hän ei ota riittävästi huomioon muita ihmisiä tai heidän tarpeitaan ja oikeuksiaan, vaan käyttäytyy ylimielisesti ja röyhkeästi. Hänellä ei ole kykyä tai halua myötäeläytyä toisen tilanteisiin tai tunteisiin. Narsismin avulla hän suojautuu pienuutta, avuttomuutta, keinottomuutta, kateutta ja riippuvuutta vastaan.

(Yleensä) narsisti:

- ei koe syyllisyyttä
- ei ole empaattinen
- loukkaantuu helposti
- yrittää hyötyä muista
- vaatii jatkuvaa ihailua

- ei halua kuulla kritiikkiä
- nauttii vallan käyttämisestä
- tarvitsee ihmisiä ympärilleen
- uskoo olevansa aina oikeassa
- vaatii etuoikeutettua kohtelua

- ei näe itsessään huonoja puolia
- yrittää nostaa sosiaalista arvoaan
- haluaa olla huomion keskipisteenä
- ei tunne olevansa hoidon tarpeessa
- pystyy näyttelemään oikeita tunteita

- käyttää kanssaihmisiä omiin tarpeisiinsa
- harjoittaa henkistä ja joskus ruumiillistakin väkivaltaa
- ei ota huomioon muiden ihmisten tarpeita ja oikeuksia

Hän on (usein):

- itsekäs
- hallitseva
- vastuuton
- ylimielinen

- kateellinen
- sosiaalinen
- manipuloiva
- epäluuloinen
- impulsiivinen
- itsekeskeinen

- huomionkipeä
- häikäilemätön
- kostonhimoinen
- mustasukkainen
- lyhytjännitteinen
- tunteiltaan pinnallinen

Eli tarkoitus on kerätä tänne kaikenlaista tietoa narsistisesta persoonallisuushäiriöstä (lyhennän täällä joko narsismiksi tai nph:ksi). Nämä päiväkirjamerkinnät ovat ehkä enemmän omaa pohdintaa. Luetteloihin tulee kirjavinkkejä sekä linkkivinkkejä toisille nettisivustoille, joissa narsismia käsitellään.

 

Narsismi ei ole välttämättä niin kovin tunnettua ja hyvin usein sitä myös käytetään tilanteissa ja ihmisistä joihin se ei oikeasti sovi. Eivät kaikki ihmiset, joista ei pidä, ole narsisteja. Todistamaton harha on myös se, että narsisteissa olisi enemmän miehiä kuin naisia. Tämä ei ole sukupuolesta riippuva sairaus.

 

Itse en ole mikään alan asiantuntija, kirjoitan vain pohjautuen omiin havaintoihini ja pohdintoihini sekä siitä mitä olen aiheesta lukenut. Eli mitään tieteellisiä artikkeleita nämä eivät ole.

Linkkilistoissani on sitten nettisivuja ja kirjoja joista lisää tietoa voi hakea.