Luulin jo löytäneeni kaiken narsismista suomeksi netissä julkaistun, mutta tämä on tosi mielenkiintoinen artikkeli.

Psykoterapia -lehdessä Riitta Hyrckin kirjoittama artikkeli.

Pari poimintaa jutusta:

Paksunahkainen narsisti:

"Hänen on hyvin vaikea sietää avuttomuutta tai riippuvuutta. Kun joku hänen lähellään ilmaisee näitä tunteita, hänelle tulee sietämätön olo. Päästäkseen tasapainoon itsensä kanssa, hän alkaa kiusata, pilkata ja mitätöidä tätä henkilöä. Jos hän ei suojautuisi ylimielisen vallankäytön taakse, hänelle voisivat palautua mieleen ne kokemukset, jolloin hän on ollut itse avuttomana ja riippuvaisena. Tällaiset muistot hän haluaa unohtaa, koska on niissä tullut nöyryytetyksi. Hän todella uskoo voivansa ratkaista kaikki eteensä tulevat ongelmat ylimielisyyden, vallan ja voiman avulla....

Mikäli paksunahkaisen suojakeinot murtuisivat, hän joutuisi arvioimaan arvomaailmansa uudelleen. Hän joutuisi mm. kyselemään, onko pahana koettu objekti todella niin paha, että sitä on lupa kohdella julmalla tavalla. Jos hän ei enää pystyisikään projisoimaan pahuutta ulkopuolisiin, hän joutuisi kasvokkain oman syyllisyytensä kanssa ja kestämään sen aiheuttaman kivun. Siksi hän yrittää viimeiseen asti leikata tämän syyllisyyden tunteen itsestään irti. Varmistaakseen vielä tilanteen, hän unohtaa mielestään myös sen ulkoisen tai sisäisen objektin, jolle hän on aiheuttanut kärsimystä. Hän ei ajattele koko asiaa, vaan keskittyy muihin itseään kiinnostaviin seikkoihin. Hän käyttää maanista kieltämistä, jottei näkisi omaa, eikä läheisten todellista tilaa."

Ohutnahkainen narsisti:

" Ohutnahkaisella narsistilla on yleensä ollut myös hyviä kokemuksia varhaisessa vuorovaikutuksessa. Hänellä on ollut todennäköisesti joku hyvin kärsivällinen henkilö läheisyydessään ja hän on sisäistänyt tämän ominaisuuden itseensä. Ohutnahkainen sietääkin poikkeuksellisen hyvin huonoa kohtelua, vaikka se tuottaa hänelle kärsimystä. Hän ei välttämättä suutu ihmissuhteissaan, vaan elää siinä toivossa, että ne muuttuisivat jonain päivänä paremmiksi. Hän haluaa elämän voimien voittavan ja pyrkii itse omalta osaltaan korjaamaan olosuhteita ja muuttamaan itseään ristiriitaisten tilanteiden raukeamiseksi.

Jotkut ohutnahkaiset narsistit ovat jääneet kaikkivoipaisuuden tunteen valtaan. Se on kuitenkin heissä syvällä kätkössä mielen uumenissa. Tämä kaikkivoipaisuus voi ilmetä vaikka siten, että he tuntevat syyllisyyttä lähes kaikesta maailmassa vallitsevasta pahuudesta. He uskovat jollain tavalla vaikuttaneensa sen syntyyn, ja pyrkivät kaikin keinoin sitä sitten poistamaan. He ovat hyvin tarkkoja oikeudenmukaisuuden toteutumisesta ja moni löytääkin itselleen sopivan yhteiskunnan tarjoaman kanavan, jonka kautta asettuu taistelemaan paremman maailman puolesta. Jatkuva itsensä syyttely voi myös olla suojakeino, joka estää todellisen, sietämättömältä tuntuvan syyllisyyden kohtaamisen.

Koska ohutnahkaisella ei ole riittäviä suojakeinoja, hän on ollut elämässään jatkuvasti haavoilla ja hän on siksi joutunut kärsimään. Hän on toisaalta niin samastunut kärsimykseen, että suorastaan hakeutuu sellaisiin tilanteisiin, jossa voi sitä aina uudelleen tuntea. Kärsimyksen kanssa eläminen on hänen mielestään hänen kohtalonsa. Hänessä on kuitenkin eri tavalla kuin paksunahkaisessa jäljellä toivo sellaisen ihmissuhteen löytymisestä, joka poistaisi hänen pahan olonsa. Vaikka ohutnahkainen toivoo, että lopulta saisi hyvää kohtelua osakseen, hän kuitenkin yleensä asettuu sado-masokistiseen suhteeseen, jossa alistuu tuntemaan riippuvuutta ja kärsimystä toisenkin puolesta. Paksu- ja ohutnahkainen hakeutuvat usein parisuhteessa toistensa seuraan. He projisoivat toisiinsa niitä tunteita, joita eivät pysty itse tuntemaan. Esimerkiksi sopisi Maria Jotunin teos Huojuva talo."

"Brittonin (1998) mielestä jokaisen paksunahkaisen narsistin sisällä on ohutnahkainen narsisti ja päinvastoin jokaisessa ohutnahkaisessa potilaassa paksunahkainen puoli. Mielestäni on niitä potilaita, joissa edellä mainitut puolet vaihtelevat, mutta olen havainnut myös potilaita, joissa korostuvat pääasiassa paksunahkaiset tai ohutnahkaiset piirteet. Ohutnahkainen narsistinen henkilö pystyy harvoin käyttämään paksunahkaiselle ominaisia suojakeinoja. Kuitenkin jokaisen paksunahkaisen sisällä elää hyvin hauras ja suojautumista edellyttävä haavoittuva puoli. "

Linkki sivulle (on myös linkkilistassa) http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm  

Keskustelua siitä, miten äidin mitätöinti vaarantaa lapsen tulevaisuuden ihmissuhteet.

 

Satuin lukemaan ja heti ajatus oli, että onko tämän kirjoittajan äiti narsisti?

 

 

 

 

 

Sairaasti narsistinen ihminen helposti sairastuttaa ympäristönsä ja etenkin lapset kärsivät eniten. Nimenomaan lapset ovat sairastumisvaarassa, sillä tavoin narsismi 'periytyy'.

Vakavin sairastumisvaara lapsilla on, jos heillä ei ole ketään muuta läheistä ja turvallista aikuista, vaan persoonallisuushäiriöinen ihminen on heidän elämänsä (ja ennenkaikkea kotinsa) ainoa aikuinen. Niinhän usein käy narsistivanhemman kasvattaessa jälkikasvuaan yksin. Sellaisessa tilanteessa kukaan ei tiedä mitä kodin seinien sisällä tapahtuu.

 

Narsisti on aina oikeassa ja suuttuu verisesti, jos häntä vastaan noustaan. Narsisti ottaa perheenjäsenensä mukaan omiin juoniinsa ja lapset ovat kyvyttömiä näkemään sairautta vanhemmissaan ja kun vielä narsisti ei voi sallia, että joku ei usko häntä. Lapsi on aivan voimaton, sillä hän luottaa vanhempiinsa ja imuroi käyttäytymismallinsa heiltä.

 

Narsismi ei ole geneettisesti periytyvää vaan enemmänkin psyykkisesti: narsisti-vanhemman kasvatuksessa ei lapsi terveeksi kasva vaikka olisi syntynyt kuinka täyspäisenä. Tähän tuo todellakin poikkeuksen se, että elämässä on tuolloin joku oikea aikuinen, tervepäinen ja läheinen edes jollain tavoin.

 

Persoonallisuushäiriöt eivät hoidu sillä, että ihminen vain päättäisi käyttäytyä toisin kuin persoonallisuushäiriöinen vanhempi on tehnyt. Olisikin yksinkertaista ja helppoa, jos ne korjaantuisivat niin. Sekään ei pidä paikkaansa, että persoonallisuushäiriöön liittyvä hankala käyttäytyminen siirtyisi vanhemmalta lapselle matkimisen tai edes oppimisen seurauksena.
Persoonallisuushäiriö muita ihmisiä vahingoittavine käyttäytymisineen on hyvin syvä vaurio ihmisen persoonallisuudessa, eikä hän sille asialle mahda mitään. Persoonallisuushäiriöinen ihminen on jonkun toisen persoonallisuushäiriöisen ihmisen - siis käytännössä omien vanhempiensa - uhri, joka ei parane sillä, että päättää muuttaa käyttäytymistään.

Psykologi Sandy Hotchkiss neuvoo näin :

Tärkeintä kaikesta on puolustaa itseään .
1.Tunne itsesi.Tutki omia kokemuksiasi.Tunnista omat reaktiosi,jotka pahentavat oloasi.Tarkkaile tunteitasi ihmisen seurassa ,joka herättää sinussa toistuvasti häpeää,kiusaantumista,kiukkua tms. Mieti mitä "nappuloita" narsisti painelee,miksi reagoit juuri näin ?Äläkä ota asioita henkilökohtaisesti .Yritä päästä yli narsistin herättämästä huonommuudentunteesta.(Hänhän on 2 vuotiaan tasolla !) Äläkä kosta,uhmaa tai valista häntä, se on turhaa.
2.Tunne realiteetit. Etsi omat unelmasi,pysyttele erossa hänen harhamaailmastaan.. Näe ihmiset sellaisina kuin he ovat,älä sellaisena kuin haluaisit heidän olevan.Opi myös hyväksymään,että jos narsisti valehtelee,herjaa, halveksii tai loukkaa muita,käyttää hyväkseen tai osoittaa myötätunnon puutetta ,sama kohtelu tulee ennenpitkää myös sinun osaksesi.Ja älä luule ,että pystyt muuttamaan hänet tai että hän muuttuisi sen takia ,mitä tuntee sinua kohtaan. Opi myös tuntemaan heikkoutesi ja arvosta hyviä puoliasi.
3.Aseta rajoja.Mieti ,miten hallitset omaa käyttäytymistäsi.Mikä on tärkein tavoitteesi ? Mitä olet aikaisemmin yrittänyt tämän ihmisen suhteen ? Mikä on toiminut , mikä ei ? Mieti kannattaako ongelmaan puuttua suoraan vai epäsuorasti.Ole luja,asiallinen,mutta samalla kunnioittava ja ystävällinen. Pyri työstämään kaikki mahdollinen viha ,jota tunnet tätä ihmistä kohtaan .Aseta rajoja kuin pikkulapselle. Varaudu myös siihen,että suhteessanne tapahtuu toisenlaisia muutoksia kuin toivoit.. Hän voi testata, etääntyä, manipuloida,pakottaa jne. Etene rauhallisesti.Ja muista,kun olet asettanut rajat pidä ne !!
4. Ympäröi itsesi terveillä ihmisillä. Vaali molemminpuolisia ihmissuhteita,joissa kumpikin kokee saavansa ja antavansa.Jossa kumpikin tuntee,että häntä arvostetaan ja arvostaa itse sitä,mitä toinen antaa,rajoja kunnioittaen.

Tässä yksi piirrelista lisää. Näitä on ainakin jo pari aiemmin blogissa.

 

 

 

Jostain syystä narsistilla on tarve uskotella itselleen ja kaikille, että geenit määräävät sen, millainen ihmisestä tulee. Sanomattakin on selvää, että oma sukunsa on hyvää ja hän itse hyvillä geeneillä varustettu. Jos omissa lapsissa on jotain vikaa, se johtuu toisen vanhemman geeneistä ja vaikutuksesta.

Yleensäkin lapsille mollataan kovin sanoin toisen vanhemman sukua. Linkissä narsistin lasten kertomuksia.

 

Narsistilla on aina jollain tapaa häiriintynyt joko toinen tai molemmat vanhemmat.

Saattaa olla esim. ankara isä tai marttyyriäiti; kuitenkin jommankumman vanhemmuus on selkeästi pielessä. Tällöin lapsi ei saa oikeaa mallia miehestä tai naisesta, parisuhteesta, perhesuhteista tai yleensä ihmissuhteista ja moraalista.

Narsistin kehitys on häiriintynyt jo pienenä.

Silti samankaan perheen kaikista lapsista ei tule narsistisia. Sille minä ainakaan en ole keksinyt muuta selitystä kuin, että lapsen perusluonne on jo sellainen, että hän imee kaikki negatiiviset vaikutteet itseensä, eikä niitä positiivisia.

 

Ja huom! Ihminen, jonka vanhemmat ovat mukavia ja tasapainoisia sekä kohtelevat lapsiaan hyvin, ei todellakaan ole narsisti.

Mitä olen lukenut, järkiään narsistivanhemman lapset vasta myöhään aikuisiällä alkavat ymmärtää vanhempansa narsistisuuden ja sen miten väärin ovat tulleet kohdelluksi.

 

Toki he saattavat joskus ihmetellä jo nuorempana vanhempansa käytöstä, mutta koska narsisti on etevä syyllistämään, etsivät uhrit syytä itsestään tai syyttävät narsistin rinnalla jotakuta toista.

Hyvin usein kuulee, että narsistivanhemman lapsi on kuvitellut sen terveen vanhemman olevan jotenkin viallinen, jopa narsisti. Tämä siksi että se sairas, narsistivanhempi syyttää toista vanhempaa, asettaa tämän lapsen silmissä huonoon valoon.

Vanhemmastaan riippuvainen lapsi hyvin pitkälle antaa anteeksi narsistivanhemman tekoja ja jopa selittelee niitä ulkopuoliselle parhain päin.

 

Aikuisten narsistivanhempien lasten kertomukset ovat karuja, vielä pitkälle aikuisikään he kärsivät kaikenlaisista epämääräisistä fyysisistä ja psyykkisistä oireista, jatkuvasta ahdistuksesta ja syyllisyydestä. Narsistit yleensä vielä pahenevat vanhetessaan. Hänen lapsillaan vielä usein velvollisuudentunto hoivata tätä narsistia, joka on jo vanhus, mutta joka edelleen loukkaa, manipuloi ja syyllistää.

 

Narsisti ei ole koskaan tyytyväinen omiin suorituksiinsa itse vaan etsii jatkuvasti ulkopuolista vahvistusta toiminnalleen. Hän tuntee olemassaolonsa vain muiden kautta ja pelkää epäonnistumista.

Hän syyttää epäonnistumisistaan muita, esim. hänen elämänsä pilaamisesta.

 

Narsisti ei ole elämäänsä tyytyväinen koskaan, ei osaa nauttia siitä mitä on, vaan hamuaa aina sitä "vihreämpää ruohoa aidan takana". Muilla on paremmat tulot, työpaikat, puolisot jne. Narsisti ei kykene näkemään sitä hyvää mitä kumppanissaan ja elämässään on. Narsisti hamuaa parempaa työpaikkaa, tuloja, matkoja, luksusta -mitä milloinkin.

Hän kuvittelee että enempi raha tekisi onnelliseksi ja kuvittelee että kaikkien muiden elämä on onnellisempaa kuin hänen.

 

Narsistia ei voi myöskään toinen saada tyytyväiseksi, tekipä mitä tahansa. Narsisti osaa aina etsiä sen väärän toisen toiminnasta, vaikka toinen olisi tehnyt juuri kuten narsisti on vaatinut. Vaatimukset muuttuvat mielivaltaisesti narsistin kulloisenkin mielialan mukaan.

Narsistivanhemman uhrilla on monenlaisia oireita. Hämmästyttävää, että aika usein narsistin lapsella on syömishäiriö. Toisaalta, millainen yhteys syömishäiriöllä on sairaan omaan narsismiin?

Muutama linkki, joissa aiheesta puhutaan:

 

http://www.syomishairioistentuki.fi/phpBB2/viewtopic.php?t=2938&highlight=

 

 

 

 

Naisen narsismi jää usein jotenkin huomaamatta monestakin syystä.

Naisille on jotenkin kautta aikojen sallittu olla "hankala", eivätkä miehet puhu pahaa vaimostaan vaikka saisivat turpiinsa päivittäin. Näitä "tossun alla olevien" miesten naisia on paljon.

 

Linkin keskustelussa mies kirjoittaa hyvin tyypillisestä narsistista:

 

Narsistilla, tietenkin, on aivan päälaellaan oleva arvomaailma. Hän näennäisesti ja ulkoisesti saattaa olla hyvinkin auttavaisen, suvaitsevaisen ja perhekeskeisen oloinen ja näitä asioita hän voimakkaasti tuo esille.

 

Totuus on ihan toinen: narsisti käyttää häikäilemättä toisia hyväkseen: lapsia oman itsensä jatkeena, puolisoaan taloudellisesti tai hänen asemasta hyötyen, ystäviään uskollisena hovina ja terapeutteina.

 

Hän saattaa kohdella hyvinkin julmasti läheisiään tai ketä tahansa ihmistä, saattaapa odottaa vielä jopa anteeksipyyntöä heiltä vaikka itse loukkasi ja teki väärin. Narsisti käyttää toisia ihmisiä hyväksi, opettaa jopa lapsilleen että sellainen on sallittua jos kyseessä on henkilö, josta ei pidä. Yleensäkin narsisti arvottaa ihmiset sen mukaan, pitääkö heistä vai ei ts. ovatko he hänelle mieliksi ja hyödyksi vai ei.

 

Omat lapsetkin saattavat unohtua kun vaikkapa löytää uuden kumppanin tai lähtee lomailemaan. Ystävät saattavat jäädä kun heistä ei ole hyötyä. Suku tulee hylätyksi jos he eivät miellytä narsistia tai heistä ei saa hovina tukea. Puoliso tietysti putoaa pian jalustalta kun ei kykene täyttämään narsistin vaatimuksia (eihän kukaan kykene).

 

Narsisti on tekopyhä moralisti: hän mm. halveksii pettämistä, mutta saattaa itse pettää häikäilemättä. Hän halveksii juoruilua, mutta itse kertoilee kaikkien asiat eteenpäin ja on oikein mestarikyylä.

Tässä linkissä hätkähdyttävän tunnistettava kuvaus narsistin käytöksestä:

 

 

 

 

 

Jo aiemmin tuolla heitin ajatuksen narsismin ja lapsen vieraannuttamisen yhteydestä.

Tässä linkissä lisää:

http://dialogi.stakes.fi/FI/arkisto/2006/7/sivu/70.htm

ja englanniksi:

http://www.coeffic.demon.co.uk/pas.htm

____________________________

Aiemmin kirjoittamaani:

 

Lapsen vieraannuttaminen ja narsismi

Ero narsistista ei ole koskaan lopullinen. Narsisti kuvittelee omistavansa uhrinsa vielä eronkin jälkeen, hänelle uhri on aina hänen miehensä/ vaimonsa. Entisen puolison uusi kumppani on "vienyt häneltä puolison" ja uusi kumppani mitätöidään, halvennetaan merkityksettömäksi.

 

Eron jälkeen narsisti kostaa lopun elämäänsä kuvittelemiaan kokemiansa vääryyksiä. Silti hän samalla kuvittelee että hänellä on valta ottaa entinen puoliso takaisin niin halutessaan. Välillä hän saattaa sitä yrittääkin, eli eron jälkeen narsistin suunnasta seuraa vuoroin vihaa ja kostoa ja vuoroin "lepyttely-yrityksiä" ja sovinnonelkeitä.

 

Yhteinen omaisuutenne on erossa narsistin. Narsistin uhri ei todellakaan saa pitää omaa taloaan ja tavaroitaan, vaan ne kuuluvat narsistille. Narsistin uhria et näe asumassa entisessä kodissa lasten kanssa, siellä asuu narsisti joko lasten kanssa tai ilman. Narsisti riitelee yhtä raivoisasti, jopa raivoisammin rahasta erotilanteessa. Hän ei neuvottele, hän vaatii. Hän ei voi hyväksyä mitään normaalia tasajakoa, hänen on saatava kaikki itselle ja mielellään toisen tulee lähteä yhteisestä talosta tyhjin käsin pelkät velat mukanaan.

 

Eron jälkeen narsistille on tärkeää saada yhteiset ystävät ja tuttavat, omat sukulaiset, puolison sukulaiset ja viranomaiset omalle puolelleen. Niinpä narsisti aloittaa entisen puolison mustamaalaamisen kaikille tahoille. Hän esittää säälittävää uhria, joka on sinnikkyyttään kestänyt kauhean kumppanin kanssa. Tavoitteena on että uhrilta viedään kaikki kontaktit läheisiin, saadaan hänet viranomaisten silmissä näyttämään rikolliselta ja syylliseltä.

 

Jos teillä on yhteisiä lapsia, silloin olet liemessä. Narsisti tietää, että lasten kautta kostaminen toimii varmasti ja sitä voi tehdä hamaan hautaan saakka. Narsisti tietää, että uhri rakastaa lapsia ja sitä hän käyttää, mikä sen herkullisempi tilanne. Narsistin tavoite on, että toiselta vanhemmalta viedään mahdollisuus elää lastensa kanssa. Siihen kuuluu usein mm. yksinhuoltajuuden hakeminen, tapaamisten kanssa pelaaminen, lasten ja toisen vanhemman yhteydenpidon estäminen, Narsistin tavoite on myös, että lapset alkaisivat myös vihata toista vanhempaansa kuten hänkin vihaa. Siinä ei narskulle ole mitään merkitystä sillä, mitä se lapsille tekee, eikä hän sitä näekään. Narsisti ei osaa erottaa itseään ja lapsia. Usein narsistin lapset ovatkin jossain vaiheessa psykiatrisen hoidon tarpeessa: masennusta, syömishäiriöitä, häiriökäyttäytymistä, itsetuhoisuutta jne. Ja tästä narsisti syyttää toista vanhempaa - tietenkin. Toinen vanhempi on hänen mukaansa huono ja vaaraksi lapsille.

 

Ja miten hän itse sitten hoitaa lapsia? Niistä itsekkäistä lähtökohdista kuin kaikki muukin hänen elämässään. Ei narsisti lapsistaan piittaa, hän alkaa elää uutta, omaa elämäänsä. Siihen kuuluvat alati vaihtuvat uudet kumppanit (jotka lasten pitäisi hyväksyä "uudeksi äidiksi/ isäksi"), pakeneminen arkipäivästä matkailuun ja kaikenlaisen tavaran osteluun sekä hauskanpitoon, riitely kaikkien mahdollisten kanssa, biletys. Lapset ovat vain se välttämätön paha, joka hoidetaan vain kulissien ylläpitämiseksi.

Narsistin maailma on kuin teini-ikäisen; mustaa ja valkoista.

Toisaalta narsisti osaa puhua mustan valkoiseksi ja valkoisen mustaksi.

Narsistin totuus on musta - valkoinen, valitettavasti hänen totuutensa on myös täysin hänen omaa mielikuvitusta

 

Narsistin vihaamat ihmiset ovat mustia, jos tiedät heistä vain sen mitä narsisti on puhunut. Ja vaikka jollain tapaa tuntisitkin heidät, silti narsisti osaa puhua ja toimia niin että mitä herttaisinkin ihminen voi näyttää hirviöltä.

 

Narsisti arvottaa ihmiset hyviin ja pahoihin oman, mielivaltaisen systeeminsä mukaan. Hän ei välttämättä itsekään ole kovin tietoinen mikä se systeemi on, vaan se muuttuu häilyvien tunteiden, kuviteltujen koettujen loukkauksien ja toisesta saavuttamansa hyödyn, kunnian tms. mukaan.

 

Narsistin kertomukset tapahtumista ovat muuntuneet totuudesta niin, että siinä musta on saattanut kääntyä valkoiseksi ja päinvastoin. Jopa hänen itse tekemänsä asiat muuttuvat jonkun toisen tekemiksi. Narsisti saattaa kertoa kokemastaan fyysisestä ja/tai henkisestä väkivallasta ja tosiasiasiassa se väkivallan käyttäjä onkin ollut hän itse! 

 

 

Hyvin koskettavia, narsistiäidin lapsen sanoja äidilleen:

 

Muistatko äiti, kuinka pienestä pitäen kuuntelin sinun ongelmiasi? Tiesin entiset poikaystäväsi, avioliittojesi ongelmat, hirvittävän äitisuhteesi. Olin sinulle tärkeä ymmärtäjä, korva aina valmiina kuuntelemaan. Sinä olit ylpeä reippaasta ja varhaiskypsästä tyttärestä.

 

Muistatko äiti kaikki ne kerrat, kun meille tuli sanaharkkaa tai riitaa jostakin? Muistatko kuinka pidit jälkeenpäin mykkäkoulua päiväkausia? Vaikka olisin kuinka pyytänyt anteeksi, sinun piti saada eheytyä ja pitää minut loitolla. Olin rikkonut sinua niin pahasti. Tiesitkö miltä minusta tuntui, kun minulle ei puhuttu, ei osoitettu minkäänlaista lämpöä? Sinä sulkeuduit maailmaasi johon minä en kuulunut.

 

Muistatko äiti, kun arvostelit minulle isää? Muistatko että sait minut ymmärtämään, kuinka epäonnistunut, kyvytön ja huono isäni on? Muistatko kuinka teit minusta liittolaisesi? Tiesitkö, että vasta 35-vuotiaana olen uskaltanut murtaa liittomme ja esittää isälle sinusta kritiikkiä? Isää me kyllä haukuimme lapsuudestani asti. Ymmärsitkö, että liittoutuminen etäännytti minut ja isän entisestään?

 

Muistatko äiti kuinka onnellinen olit, kun en enää purkanut raivoani ympäristööni. Aloin purkaa sitä itseeni. Muistatko kuinka aloin kontrolloida syömistäni ja urheilla pakonomaisesti? Muistatko kuinka seisoin peilin edessä ja kauhistelin itseäni. Olin mielestäni hirvittävän lihava. Vihasin itseäni. Lopulta onnistuin laihtumaan niin laihaksi, että kuukautiseni jäivät pois. Sain koulusta passituksen nuorisopsykiatrian poliklinikalle, jossa kävin parhaimmillani kolme kertaa viikossa. Sinua ei asia näyttänyt kiinnostavan. Lopetin hoidon. Hesperiassa minua ei rakastettu, eikä Hesperiassa käynti havahduttanut muitakaan rakastamaan.

 

Lainaukset poimittu seuraavan linkin keskustelusta

 

Narsistilla on oikeastaan koko ajan menossa jonkinlainen riita jonkun kanssa. Niistä hän elää, niistä hän tavallaan tietämättäänkin nauttii.

 

Narsistilla on oma näkemyksensä, se miten asiat ovat, miten pitää tehdä. Hän muistaa ja ymmärtää vain oman totuutensa. Jos joku on vähänkään eri mieltä, niin kuin normaalielämässä tietenkin on, aiheuttaa se narsistin vihastumisen.

Hän riitelee ihan kenen tahansa kanssa; vanhempien, sisarusten, aviopuolison, työtovereiden, viranomaisten, kukaan ei säästy narsistin vihalta.

 

Narsisti tehtailee rikosilmoituksia, valituksia viallisista tuotteista, mitä tahansa yrittääkseen korjata "kärsimäänsä vääryyttä". Toimet ovat useimmiten suuressa epäsuhdassa tapahtuneeseen ja täysin aiheettomia.