Harmittaa että linkkejä ei voinut siirtää, ne kun olivat tärkeitä tässä blogissa. Pitää katsoa löytyykö aikaa yrittää saada niitä näkyville tänne, ainakin osaa niistä.
Luulin jo löytäneeni kaiken narsismista suomeksi netissä julkaistun, mutta tämä on tosi mielenkiintoinen artikkeli.
Psykoterapia -lehdessä Riitta Hyrckin kirjoittama artikkeli.
Pari poimintaa jutusta:
Paksunahkainen narsisti:
"Hänen on hyvin vaikea sietää avuttomuutta tai riippuvuutta. Kun joku hänen lähellään ilmaisee näitä tunteita, hänelle tulee sietämätön olo. Päästäkseen tasapainoon itsensä kanssa, hän alkaa kiusata, pilkata ja mitätöidä tätä henkilöä. Jos hän ei suojautuisi ylimielisen vallankäytön taakse, hänelle voisivat palautua mieleen ne kokemukset, jolloin hän on ollut itse avuttomana ja riippuvaisena. Tällaiset muistot hän haluaa unohtaa, koska on niissä tullut nöyryytetyksi. Hän todella uskoo voivansa ratkaista kaikki eteensä tulevat ongelmat ylimielisyyden, vallan ja voiman avulla….
Mikäli paksunahkaisen suojakeinot murtuisivat, hän joutuisi arvioimaan arvomaailmansa uudelleen. Hän joutuisi mm. kyselemään, onko pahana koettu objekti todella niin paha, että sitä on lupa kohdella julmalla tavalla. Jos hän ei enää pystyisikään projisoimaan pahuutta ulkopuolisiin, hän joutuisi kasvokkain oman syyllisyytensä kanssa ja kestämään sen aiheuttaman kivun. Siksi hän yrittää viimeiseen asti leikata tämän syyllisyyden tunteen itsestään irti. Varmistaakseen vielä tilanteen, hän unohtaa mielestään myös sen ulkoisen tai sisäisen objektin, jolle hän on aiheuttanut kärsimystä. Hän ei ajattele koko asiaa, vaan keskittyy muihin itseään kiinnostaviin seikkoihin. Hän käyttää maanista kieltämistä, jottei näkisi omaa, eikä läheisten todellista tilaa."
Ohutnahkainen narsisti:
" Ohutnahkaisella narsistilla on yleensä ollut myös hyviä kokemuksia varhaisessa vuorovaikutuksessa. Hänellä on ollut todennäköisesti joku hyvin kärsivällinen henkilö läheisyydessään ja hän on sisäistänyt tämän ominaisuuden itseensä. Ohutnahkainen sietääkin poikkeuksellisen hyvin huonoa kohtelua, vaikka se tuottaa hänelle kärsimystä. Hän ei välttämättä suutu ihmissuhteissaan, vaan elää siinä toivossa, että ne muuttuisivat jonain päivänä paremmiksi. Hän haluaa elämän voimien voittavan ja pyrkii itse omalta osaltaan korjaamaan olosuhteita ja muuttamaan itseään ristiriitaisten tilanteiden raukeamiseksi.
Jotkut ohutnahkaiset narsistit ovat jääneet kaikkivoipaisuuden tunteen valtaan. Se on kuitenkin heissä syvällä kätkössä mielen uumenissa. Tämä kaikkivoipaisuus voi ilmetä vaikka siten, että he tuntevat syyllisyyttä lähes kaikesta maailmassa vallitsevasta pahuudesta. He uskovat jollain tavalla vaikuttaneensa sen syntyyn, ja pyrkivät kaikin keinoin sitä sitten poistamaan. He ovat hyvin tarkkoja oikeudenmukaisuuden toteutumisesta ja moni löytääkin itselleen sopivan yhteiskunnan tarjoaman kanavan, jonka kautta asettuu taistelemaan paremman maailman puolesta. Jatkuva itsensä syyttely voi myös olla suojakeino, joka estää todellisen, sietämättömältä tuntuvan syyllisyyden kohtaamisen.
Koska ohutnahkaisella ei ole riittäviä suojakeinoja, hän on ollut elämässään jatkuvasti haavoilla ja hän on siksi joutunut kärsimään. Hän on toisaalta niin samastunut kärsimykseen, että suorastaan hakeutuu sellaisiin tilanteisiin, jossa voi sitä aina uudelleen tuntea. Kärsimyksen kanssa eläminen on hänen mielestään hänen kohtalonsa. Hänessä on kuitenkin eri tavalla kuin paksunahkaisessa jäljellä toivo sellaisen ihmissuhteen löytymisestä, joka poistaisi hänen pahan olonsa. Vaikka ohutnahkainen toivoo, että lopulta saisi hyvää kohtelua osakseen, hän kuitenkin yleensä asettuu sado-masokistiseen suhteeseen, jossa alistuu tuntemaan riippuvuutta ja kärsimystä toisenkin puolesta. Paksu- ja ohutnahkainen hakeutuvat usein parisuhteessa toistensa seuraan. He projisoivat toisiinsa niitä tunteita, joita eivät pysty itse tuntemaan. Esimerkiksi sopisi Maria Jotunin teos Huojuva talo."
"Brittonin (1998) mielestä jokaisen paksunahkaisen narsistin sisällä on ohutnahkainen narsisti ja päinvastoin jokaisessa ohutnahkaisessa potilaassa paksunahkainen puoli. Mielestäni on niitä potilaita, joissa edellä mainitut puolet vaihtelevat, mutta olen havainnut myös potilaita, joissa korostuvat pääasiassa paksunahkaiset tai ohutnahkaiset piirteet. Ohutnahkainen narsistinen henkilö pystyy harvoin käyttämään paksunahkaiselle ominaisia suojakeinoja. Kuitenkin jokaisen paksunahkaisen sisällä elää hyvin hauras ja suojautumista edellyttävä haavoittuva puoli. "
Linkki sivulle (on myös linkkilistassa) http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm
Sairaasti narsistinen ihminen helposti sairastuttaa ympäristönsä ja etenkin lapset kärsivät eniten. Nimenomaan lapset ovat sairastumisvaarassa, sillä tavoin narsismi ’periytyy’.
Vakavin sairastumisvaara lapsilla on, jos heillä ei ole ketään muuta läheistä ja turvallista aikuista, vaan persoonallisuushäiriöinen ihminen on heidän elämänsä (ja ennenkaikkea kotinsa) ainoa aikuinen. Niinhän usein käy narsistivanhemman kasvattaessa jälkikasvuaan yksin. Sellaisessa tilanteessa kukaan ei tiedä mitä kodin seinien sisällä tapahtuu.
Narsisti on aina oikeassa ja suuttuu verisesti, jos häntä vastaan noustaan. Narsisti ottaa perheenjäsenensä mukaan omiin juoniinsa ja lapset ovat kyvyttömiä näkemään sairautta vanhemmissaan ja kun vielä narsisti ei voi sallia, että joku ei usko häntä. Lapsi on aivan voimaton, sillä hän luottaa vanhempiinsa ja imuroi käyttäytymismallinsa heiltä.
Narsismi ei ole geneettisesti periytyvää vaan enemmänkin psyykkisesti: narsisti-vanhemman kasvatuksessa ei lapsi terveeksi kasva vaikka olisi syntynyt kuinka täyspäisenä. Tähän tuo todellakin poikkeuksen se, että elämässä on tuolloin joku oikea aikuinen, tervepäinen ja läheinen edes jollain tavoin.
Persoonallisuushäiriöt eivät hoidu sillä, että ihminen vain päättäisi käyttäytyä toisin kuin persoonallisuushäiriöinen vanhempi on tehnyt. Olisikin yksinkertaista ja helppoa, jos ne korjaantuisivat niin. Sekään ei pidä paikkaansa, että persoonallisuushäiriöön liittyvä hankala käyttäytyminen siirtyisi vanhemmalta lapselle matkimisen tai edes oppimisen seurauksena.
Persoonallisuushäiriö muita ihmisiä vahingoittavine käyttäytymisineen on hyvin syvä vaurio ihmisen persoonallisuudessa, eikä hän sille asialle mahda mitään. Persoonallisuushäiriöinen ihminen on jonkun toisen persoonallisuushäiriöisen ihmisen – siis käytännössä omien vanhempiensa – uhri, joka ei parane sillä, että päättää muuttaa käyttäytymistään.
Psykologi Sandy Hotchkiss neuvoo näin :
Tärkeintä kaikesta on puolustaa itseään .
1.Tunne itsesi.Tutki omia kokemuksiasi.Tunnista omat reaktiosi,jotka pahentavat oloasi.Tarkkaile tunteitasi ihmisen seurassa ,joka herättää sinussa toistuvasti häpeää,kiusaantumista,kiukkua tms. Mieti mitä "nappuloita" narsisti painelee,miksi reagoit juuri näin ?Äläkä ota asioita henkilökohtaisesti .Yritä päästä yli narsistin herättämästä huonommuudentunteesta.(Hänhän on 2 vuotiaan tasolla !) Äläkä kosta,uhmaa tai valista häntä, se on turhaa.
2.Tunne realiteetit. Etsi omat unelmasi,pysyttele erossa hänen harhamaailmastaan.. Näe ihmiset sellaisina kuin he ovat,älä sellaisena kuin haluaisit heidän olevan.Opi myös hyväksymään,että jos narsisti valehtelee,herjaa, halveksii tai loukkaa muita,käyttää hyväkseen tai osoittaa myötätunnon puutetta ,sama kohtelu tulee ennenpitkää myös sinun osaksesi.Ja älä luule ,että pystyt muuttamaan hänet tai että hän muuttuisi sen takia ,mitä tuntee sinua kohtaan. Opi myös tuntemaan heikkoutesi ja arvosta hyviä puoliasi.
3.Aseta rajoja.Mieti ,miten hallitset omaa käyttäytymistäsi.Mikä on tärkein tavoitteesi ? Mitä olet aikaisemmin yrittänyt tämän ihmisen suhteen ? Mikä on toiminut , mikä ei ? Mieti kannattaako ongelmaan puuttua suoraan vai epäsuorasti.Ole luja,asiallinen,mutta samalla kunnioittava ja ystävällinen. Pyri työstämään kaikki mahdollinen viha ,jota tunnet tätä ihmistä kohtaan .Aseta rajoja kuin pikkulapselle. Varaudu myös siihen,että suhteessanne tapahtuu toisenlaisia muutoksia kuin toivoit.. Hän voi testata, etääntyä, manipuloida,pakottaa jne. Etene rauhallisesti.Ja muista,kun olet asettanut rajat pidä ne !!
4. Ympäröi itsesi terveillä ihmisillä. Vaali molemminpuolisia ihmissuhteita,joissa kumpikin kokee saavansa ja antavansa.Jossa kumpikin tuntee,että häntä arvostetaan ja arvostaa itse sitä,mitä toinen antaa,rajoja kunnioittaen.
Persoonallisuushäiriön voi tunnistaa seuraavista:
Henkilö vaikuttaa lyhyessä kanssakäymisessä fyysisesti, psyykkisesti ja älyllisesti
normaalilta ihmiseltä.
Hän on yleensä sosiaalisesti ulospäin suuntautunut, toimintakykyinen ja pyrkii erilaisiin
päämääriin hyödyntäen muita ihmisiä ja oman etunsa huomioiden. Hän voi myös
eristäytyä muista ihmisistä.
Hänellä on kuviteltu vahva itsetunto, ja hänen käytöksensä on itsekeskeistä eli näkee
kaiken vain omasta näkökulmastaan.
Hän jakaa ihmiset hyviin ja pahoihin sen mukaan, miten he suhtautuvat häneen.
Hän kokoaa samanmieliset ihmiset ympärilleen. Puhutaan hovin kokoamisesta, eli
sellaiset ihmiset, jotka myötäilevät häntä.
Hän ei kykene luottamaan muihin, ainoastaan itseensä ja hänellä on tyydyttymätön
tunnustuksen saamisen tarve.
Hän on kateellinen ja mustasukkainen niille, jotka hän kokee uhkaksi omalle
ylivertaisuudelleen.
Hän ei pysty vastaanottamaan kritiikkiä, koska olettaa olevansa
ehdottomasti oikeassa.
Hän syyllistää jatkuvasti toisia ja on anteeksiantamaton.
Hän tuo korostuneesti itseään esille ja asettaa itsensä röyhkeästi toisten ihmisten
yläpuolelle.
Hän ei koe todellista katumusta, vaan vaatii anteeksipyyntöä muilta ihmisiltä.
Hän aiheuttaa pelkoa toisille uhkailullaan sanallisesti ja/tai fyysisesti, itse henkilö
käyttäytyy pelottomasti.
Hän ei tarvitse varsinaista syytä riitaan.
Hän aistii toisen ihmisen heikkoudet ja käyttää niitä hyväkseen.
Hän nauttii toistuvista valloituksista ihmissuhteissa, kuitenkin hän kyllästyy helposti.
Hän ei kykene tuntemaan vilpittömästi herkkyyttä, hellyyttä, pehmeyttä, empaattisuutta
eikä rakkautta.
Hän pelkää yksinoloa ja ikävystyy helposti. Hän tarvitsee jatkuvasti erilaista toimintaa ja
sitä kautta tarvitsemaansa huomiota.
Hän suhtautuu rahaan ja omaisuuteen ristiriitaisesti: hän antaa ymmärtää, että ei välitä
omaisuudesta, mutta toisaalta raha merkitsee kaikkea.
Hän ei tunne tarvitsevansa terapeuttista ja/tai psykiatrista apua, vaan kokee tehtäväkseen
 | Anonyymi: Narsisti vanhempana |
 | Pete Pallinen: Narsisti vanhempana |
 | Narsismia muka hah: Kostonhimo, katkeruus ja … |
 | Nimetön: Narsisti vanhempana |
 | Eräs äiti: Narsisti vanhempana |
Narsistinen persoonallisuushäiriö 